Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pimeysklaanin tarinat

Tässä pari sääntöä ennen kuin alat kirjoittamaan.

  • Tarinassasi täytyy olla vähintään kymmenen riviä! Muuten tarinasi poistetaan armotta.
  • Hahmosi puhuu " merkeillä ja ajattelee * merkeillä. Ajatukset ja puhe tulee aina uudelle riville. Noiden jälkeen tarinasi jatkuu pienellä kirjaimella, ellei siihen tule erisnimi. Jos puhe tai ajatus loppuisi pisteeseen, lisäät pilkun merkin jälkeen, eli teet näin:

"Tänään on kaunis sää", sanoin.

*Toivottavasti huomenna ei sada*, ajattelin.

  • Kirjoitat yksikön ensimmäisessä persoonassa ja imperfekti muodossa, eli minä muodossa ja menneessä aika muodossa.
  • Autohitttaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen, on sallittua, mutta muista lukea hahmon luonne ennen kuin autohittaat sillä! 
  • Metapelaus, eli se että hahmosi tietää asioita, joita ei pelissä tiedä, mutta sinä pelaajana tiedät, on kiellettyä.
  • Munchaus, eli oman hahmon voittamattomana pitäminen, on kiellettyä. Jokainen hahmo tekee joskus virheitä ja heillä on heikkoutensa.
  • Et saa tappaa tai haavoittaa kenenkään hahmoa vakavasti ilman lupaa(npc tapauksessa kysy lupa ylläpitäjiltä).
  • Laita nimi -kohtaan hahmosi nimi, älä omaa nettinimeäsi!
  • Ja täkein kohta kinä: Nauti kirjoittamisesta!

Muista ottaa tarinoissa huomioon myös hahmosi voimat!

Pimeysklaanin tarinat  [ Kirjoita ]

Nimi: Murattipentu

21.06.2017 15:26
Avasin vihreät silmäni, ja päästin suustani syvän haukotuksen. Kampesin itseni varovasti ylös ja venyttelin raajojani yksi kerrallaan. Sen jälkeen kävelin hitaasti ja vielä vähän väsyneenä pentutarhan suuaukolle. Leirin maahan siivilöityi hyvin pieni määrä valoa, joten muualla oli varmasti hyvin kirkasta.
*Ja taas uusi päivä. Miten hitaasti kuusi kuuta menee? Miksi se ei voisi mennä yhtä nopeaa kuin Kiitoklaanilaiset?* mietin. Katseeni nauliutui hämärään parantajan pesään. Kaksi kiveä nököttivät siinä niin kuin aina. Tallustelin pesää kohti ja saatoin haistaa Saraniityn touhuavan pesässään yrttien parissa.
*Minkäköhän näköisiä unikonsiemenet ovat? Nehän tappoivat emoni, ja melkein jopa minut...* mietin synkästi. En haluaisi varmaan edes nähdä noita kamalia yrttejä, mutta minun täytyisi, muuten en voisi tulla parantajaksi. Pujahdin sisälle pesään. Ehkä saisin jotain tekemistä. Vanha parantaja kääntyi äkisti minua kohti.
"Oliko sinulla jotain asiaa?" Saraniitty kysyi hieman epäystävällisesti. Pelästyin naaraan käytöstä. Ujouteni otti vallan ja laskin päätäni alemmas. Tämä oli huono idea...
"Minä... Ajattelin vain..." mutisin hiljaa. En meinannut saada sanaa suustani. Vanha harmaankirjava naaras katsoi minua ikään kuin tylsistyneenä odottavasti. Pääni tuntui vajoavan yhä alemmas, kun sanoin,
"Taidan lähteä." Sen jälkeen pinkaisin äkkiä ulos pesästä. En katsonut ollenkaan eteeni, ja törmäsin vahingossa tuoresaalista kantavaan Mustakyyhkyyn, joka mulkaisi minua jäänsinisillä silmillään.
"Katso eteesi pentu!" tuo murahti minulle. Kipitin äkkiä pois varapäällikön tieltä. Kuulin klaaninvanhimpien pesältä ääniä ja päätin mennä lähemmäs. Sulauduin lehdistä ja sammaleesta tehdyn pesän varjoon ja liikuin hiljaa lähemmäs ääntä. Kun olin tarpeeksi lähellä, suljin silmäni, jotta ne eivät näkyisi.
"Vauhtia nyt! Minulla ei ole monta kuuta aikaa odotella, että saat tämän valmiiksi!" Puhdasruoko sähisi naama irvessä, kun Kirjotassu irrotti tuolta punkkeja. He tuskin haistoivat minua hiirensapen kamalan hajun keskeltä.
"Ole sinä nyt vaan hiljaa! Teen parhaani! Irrota omat punkkisi, jos ei kerta kelpaa!" oppilas vastusteli. Minun kävi sääliksi Kirjotassua. Hän yritti parhaansa. Toki minä säälin myös Puhdasruokoa, sillä ei vanhuksille saisi huutaa noin. Nyt haistoin myös Siilitassun lähestyvän.
"Toin uutta sammalta", toinen oppilas sanoi.
*He joutuvat raatamaan kaiket päivät... Ehkä minun pitäisi auttaa*, ajattelin. Sujahdin huomaamattomasti varjosta pois, kuin olisin tullut ulkoa. Puhdasruoko huomasi minut ensin.
"Mitä tuo pentu täällä tekee? Älä vain tuijota siinä! Voit yhtä hyvin tehdä jotain!" vanha kolli sähisi minulle. Laskin päätäni hieman. Oppilaat mulkaisivat minua.
"Et ole tehnyt vielä mitään, joten voit varmaan hoitaa työt loppuun", Kirjotassu sanoi leveä hymy huulillaan. Naaras lähti pesästä Siilitassu kannoillaan. Jäin hetkeksi katsomaan heidän peräänsä.
*He ovat oikeassa, minunkin täytyy tehdä osani, vaikka en olekaan oppilas*, ajattelin synkästi.
"Mikä kestää? Ei työt itsekseen lopu!" Puhdasruoko maukui, ja aloin hommiin.

Kun viimein sain työni tehtyä, aurinko oli vajonnut jo melkein kokonaan taivaanrannan taa. Kävelin tuoresaaliskasalle ja valitsin sieltä itselleni ruipelon myyrän. Olin pettynyt itseeni. En ollut vieläkään uskaltanut puhua tulevalle mestarilleni, Saraniitylle. Uskaltaisinko edes parantajaoppilaana? Laahustin pentutarhan edustalle elukka suussani, ja aloin pureskella sitkeää myyrää. Näin Mustakyyhkyn juttelevan Hämärätähdelle. Kertoikohan varapäällikkö minun huolimattomasta törmäyksestä? Kun olin saanut syötyä, astelin tyhjän pentutarhan sisälle. Asetuin sammalvuoteelleni makoilemaan ja mietin,
*Miten uskaltaisin puhua Saraniitylle? Tai kellekään tässä klaanissa? Kaikki muut ovat rohkeampia kuin minä...*

//Jo toka tarina! Toivottavasti tulis lisää liittyjii nii vois jättää jatkot jollekin x)

Vastaus:

Taas mukava tarina ^^ Pidän jotenkin Murattipennun luonteesta. On harmillista, kun Saraniitty käyttäytyi niin Murattipentua kohtaan. Mutta kun Murattipentu sulautui varjoihin ja sulki silmänsä, ettei häntä huomattaisi niin miten hän näki, kun Puhdasruoko irvisti? Se minua vähän hämäsi ja toivoisin, että tämä ei kauheasti toistuisi koska ei hahmosi silmät kiinni voi mitään nähdä ^^ 10 kp.

Nimi: Murattipentu

20.06.2017 12:56
Makoilin yksin tyhjällä pentutarhalla ja mietin,
*Oliko tämä oikea valinta? Entä jos en vain sovi parantajaksi?* Ravistin turhat ajatukseni päästäni pois. Olin juuri vähän aikaa sitten tehnyt päätöksen, että minusta tulee parantajaoppilas, eikä soturioppilas. Nousin hitaasti ylös. Kävelin ulos tarhasta raikkaaseen aamuilmaan ja näin Kirjotassun juttelevan Siilitassulle oppilaiden pesän vieressä. Hiippailin hieman lähemmäksi vanhempia oppilaita, jotta kuulisin mistä he puhuivat.
"Ajatelkaa Murattipentua, kuinka pelkuri hän voi olla?" Siilitassu kuiski.
"Hän haluaa varmaankin olla vain turvassa taisteluilta Saraniityn kanssa!" Kirjotassu naurahti. Kuuntelin oppilaiden juttuja hetken hieman etäämpää, kunnes sain siitä tarpeekseni.
*En voi syyttää heitä. Omahan on vikani, kun kerta tahdoin parantajaksi*, ajattelin pääni sisällä. Näin Saraniityn astelevan rauhallisesti leiriin iso yrttinippu leuoissaan. Hän vilkaisi minua ennen kuin katosi hämärään pesäänsä kahden kiven alle. Tassuttelin parantajan pesän luokse, kahden kiven eteen. Tummankirjava naaras tuli ulos pesästään minun eteeni, ilman yrttinippua.
"Oletko varma, ettet halua tulla soturioppilaaksi, kun olet tarpeeksi vanha?" vanha parantaja kysyi minulta käheällä äänellään. Hän tuijotti minua vaaleanvihreillä silmillään. Nyökkäsin vain ujosti. Saraniitty nyökkäsi hitaasti vastaukseksi, jonka jälkeen tuo palasi kivien alle. Käännyin takaisin päin ja suuntasin kohti piikkipensaiden suojassa olevaa koloa, pentutarhaa, tämän hetkistä kotiani. Tällä hetkellä elämäni oli tylsää. Olin ainoa pentu, enkä saanut poistua leiristä. En malttaisi odottaa sitä päivää, kun Hämärätähti, klaanimme päällikkö tekisi minusta parantajaoppilaan. Saisin tekemistä, kun opettelisin kaikki yrtit ja sairaudet. Kävelin sisälle ja menin takaisin makoilemaan.

Vastaus:

Oikein mukava ja hyvin kirjoitettu tarina ^^ Harmi, kun Murattipentua kiusattiin, mutta oli kiva lukea hänen mietteitään. Olisin toivonut vähän enemmän kuvailua Murattipennun tunteista :) Sanoisin että 6 kp:ta.

©2017 Kuiskeen kutsu - suntuubi.com